Sisareni 10v poika jakaa kanssani rakkauden väreihin. Hän on pienestä pitäen pitänyt kirkkaista väreistä ja on aina ymmärtänyt kuinka minäkin niistä pidän. Aina pienenäkin se ehdotti mulle vaan kirkkaita värejä, koska tiesi mun pitävän niistä. Musta on mahtavaa nähdä kuinka J on sisäistänyt värien ihanuuden, eikä "pelkää" kulkea liilat tai punaiset housut jalassa.
J oli yötä täällä "tätilässä" ja vaikka mä yritin olla hyvä täti ja keksii kaikkee kivaa, niin kiukkunen pikkumimmi vei kuitenkin taas kaiken ajan ja huomion. Mimmi sai edellispäivänä kolme rokotetta ja oli kuumeinen ja kiukkunen ja oppi tässä sitten vielä itkupotkuraivareiden salat.
Tänään J innostui kysymällä "hei onks sul kankaita?"
Ai että onko? :D Käskin vaatehuoneeseen valkkaamaan vaan mitä haluaa. Sieltä ei kuitenkaan mitään kivaa löytynyt, mutta sitten yhdestä kaapista se bongas pinkin-, limen- ja turkoosinkankaan. Siitähän se innostui niitä mallailemaan ja kyselemään, että saisko niistä paitaa. Ja saihan niistä.
J valitsi siis itse kankaat ja mallin.
Kysyin että onko nyt kivaa kun sulla on ihan uniikki paita ja kellään koko maailmassa ei oo samanlaista. Vastaus oli "no emmä tiiä, kai". Jasso! Näin paljon tädin tekeleitä arvostetaan :D Kiitostakaan en tainnut kuulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat jättää kommentin, arvostan suuresti. Ethän kuitenkaan jätä mitään minun tai mimmin henk.koht. tietoja, kiitos.