Pääsiäinen. Tipuja, pupuja, rairuohoa ja suklaata, suklaata ja suklaata. Itse en suklaasta kauheesti välitä ja silti joka vuos jostain niitä suklaamunia ilmestyy kotiimme. Mimmi on vielä niin pieni, että se ei vielä suklaata saakaan, mutta ehkä sitten ens vuonna.
Oma pääsiäis fiilis lässähti rairuohon mukana
Niin.. aina mä olen tiennyt, etten ole kummonen viherpeukalo, mutta että onnistuin tappamaan rairuohonkin. Taitolaji.
Onneksi fiilistä nostatti hieman käynti maalaismarkkinoilla, vaikka sieltä ei mitään tänä vuonna mukaan tarttunutkaan. Myöhemmin mimmin mummi (isänäiti) tuli käymään ja toi jonkun pääsiäiskoriste jutun (jes, jotain vihreetä meidän kotiin!) ja yllätys, yllätys! suklaamunia!
Mä jo innostuin et jeeee, tekoruohoo, sitä en voi tappaa, mutta eih! Se on ihan oikeeta. Saas nähä kauan se pärjää tässä taloudessa. Kaunis ajatus toki ex-anopilta, arvostan kyllä, mutta harmittaa kun onnistun kaikki rehut tuhoomaan.
Tämän kevään yllättäjänä on ollut vitsa millä kummityttöni kävi virpomassa ja siinä rehottaa jotain kaunista. En yhtään tiedä, mikä kasvi on kyseessä, mutta väliäkös sillä :)
Ihanan vihreää ja aurinkoista (ja suklaista) pääsiäistä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat jättää kommentin, arvostan suuresti. Ethän kuitenkaan jätä mitään minun tai mimmin henk.koht. tietoja, kiitos.