Tällä viikolla onkin pitänyt kiirettä. Posti toi pari metriä metsolan mustaa joustofroteista kurre kangasta (ja punastakin kyllä) ja siitä pitäisi saada aikaseksi vähintään 4 bodyä, yhdet housut, yksi liivimekko ja yksi t-paita. Helposti! Ja siis meinaan, että kangas riitti helposti, töiden tekeminen ei niinkään.
Asiaahan ei auta ollenkaan 9kuinen tehopakkaus joka niin mielellään äitiä auttais. Kankaita ja nauhoja on ihan hirveen kiva repiä, kaavojen piirtäminen saa aikaan hysteerisen naurukohtauksen ja mittanauhakin tuntuu lähtevän usein livohkaan. Saksia tai neuloja ei parane mimmin lähellä edes pitää.
 |
| Kaavat on hirveen ihania! Ne ripisee ja rapisee |
 |
| Tääkin oli siisti rulla (osa edelleen onkin), mutta selkeesti mimmin mielestä toimii paremmin mittanauhan kanssa mytyssä |
 | |
| Lehteä on paljon helpompi lukea osissa.. |
 |
| ...varsinkin kun yksi sivu on lahjoitettu sitterille. |
Nämäkin tuhotyöt ihan sieltä lievimmästä päästä, useimmiten kamera on jossain kadoksissa kun sitä tarttisi.
Mimmin uusin villitys on tulla juttelemaan saumurille, kun äiti ompelee. Saumuri sanoo "surrrrrr" niin mimmi sanoo "ptrrrrttrrrr" niin että kuola lentää. Hirmu hauskaa olis myös hakkaa ompelukoneen poljinta lattiaan, mutta tyhmä äiti aina kieltää ja nostaa sen pois. Johtojakaan ei suuhun saa laittaa. Tyhmä äiti kieltää kaiken kivan. Ja sitku on kieltänyt tekemästä mitään tuhoja alkaa armoton -anna mulle jakamaton huomiosi- kiukku. Ja tähän mennessä oon saanut hyvällä tuurilla kaks saumaa ommeltua.
Yritä tässä nyt sitten tehdä samalla töitä!
Jäljelle jää päikkäriajat millon mielelläni nukkusin itsekin, mutta kait on vaan omista nokosista luovuttava jos haaveilee siitä, että työt joskus valmistuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat jättää kommentin, arvostan suuresti. Ethän kuitenkaan jätä mitään minun tai mimmin henk.koht. tietoja, kiitos.